Pengar för gemene man? Det medeltida myntbruket i Finland

Under medeltiden införlivades det område vi idag kallar Finland i det Svenska riket. Hand i hand med det Svenska rikets expansion österut introducerades också ett nytt sätt att värdesätta omgivningen, då en statskontrollerad valuta i form av myntad metal så småningom vann insteg i samhällsekonomin. Detta var en gradvis förändring, myntbruket varierade i olika slags milijöer och myntcirkulationen var genom hela medeltiden en del av ett brokigt ekonomiskt system. Mynten representerade den nya statsmakten och på en konkret nivå fungerade de som en gemensam nämnare mellan folket och överheten, som utgjordes av kyrkan och kronan. Myntcirkulationen påverkas också av Östersjövärldens handel och en internationell penningekonomi som baserade sig på jämförbara valuator.

Myntens primära användningssyfte som betalningsmedel var självklar, men i sekundära sammanhang kunde de få en ny betydelse. För gemene man var mynten ett redskap genom vilka man i form av skatter betalade för sin plats i samhället. Via handeln kunde de bytas till en konkret product och som offer gick det att genom ett mynt be om syndaförlåtelse av kyrkan. I denna avhandling söks svar på hur myntbruket spred sig i såväl tid som rum, hurudana mynt som cirkulerade samt hur folket uppfattade och upplevde förändringen då mynt togs i bruk som betalningsmedel och som symboler för värde.

Keskiajalla alue, jota nykyään kutsutaan Suomeksi, integroitiin Ruotsin valtakuntaan. Ruotsin valtakunnan itään laajentumisen yhteydessä levisi myös uusi tapa arvottaa ympäristöä, kun ylhäältä säädelty valuutta lyödyn metallin muodossa sai hiljalleen jalansijaa yhteiskunnan taloudessa. Tämä oli asteittainen muutos, rahankäyttö vaihteli erilaisissa ympäristöissä ja rahan kierto oli osa monimuotoista talousjärjestelmää läpi koko keskiajan. Rahat edustivat uutta vallanpitäjää ja ne toimivat konkreettisella tasolla kansan ja hallinnon, eli kirkon ja kruunun, välisenä yhteisenä nimittäjänä. Rahaliikenteeseen vaikutti myös kaupankäynti Itämerellä ja vertailukelpoisiin valuuttoihin perustuva kansainvälinen rahatalous.

Rahojen ensisijainen tarkoitus maksuvälineenä oli ilmeinen, mutta toissijaisissa yhteyksissä ne saattoivat saada aivan uudenlaisia merkityksiä. Tavalliselle ihmiselle rahat olivat välineitä, joiden kautta verojen muodossa maksettiin paikasta yhteiskunnassa. Kaupankäynnin kautta raha voitiin vaihtaa konkreettiseen tuotteeseen ja uhrina rahalla voitiin pyytää synninpäästöä kirkolta. Tässä väitöskirjassa pyritään selvittämään, kuinka rahojen käyttö levisi sekä ajallisesti että maantieteellisesti, minkälaisia rahoja käytettiin ja miten ihmiset kokivat rahojen käyttöönoton maksuvälineinä ja arvon mittaajina.